PAVE järjesti Atik Ismailin jalkapallokoulun Iisalmen hallissa 5.-6.5.2007 ja koulun rehtorina oli kukapa muu kuin Atik Ismail itse. 70 lasta saapui paikalle leikkimään pallolla.
Jalkapallohalli täyttyi innokkaista pojista ja tytöistä lauantaina ja sunnuntaina, kun Atik Ismail piti jalkapallokoulua Iisalmessa. 70 lasta jaettuna kolmeen ryhmään tutustui jalkapallon saloihin Atikin ja apuohjaajien opastuksella. Lasten kasvoilla näkyi tervettä punaa ja innostuneita ilmeitä. Karismaattinen Atik piti sekä lapset että pallon hallussaan. Paikalla katsomassa olleet lasten vanhemmatkin saivat oman hupinsa seuratessaan lapsiensa riemukasta menoa. Tapahtuma ylitti kaikki ennakko-odotukset ja -toiveet. Niin lapset kuin valmentajatkin saivat uutta intoa, ideoita ja ennen kaikkea lisäpotkua jalkapalloharrastukseensa! Jalkapallokoulun lopuksi lapset saivat Atikin nimikirjoituksella varustetun diplomin ja vielä mitalin kaulaansa.
Iisalmen Sanomat kirjoitti 7.5.2007:
”Intohimo jalkapalloon ei saa hiipua”
Jalkapalloilun ongelma ei ole Atik Ismailin mukaan se, etteivät kaikki saa tasaisesti peliaikaa. Se on joku muu.
Tommi Korpihalla
Iisalmi Jalkapallovalmentaja Atik Ismail ei liputa täysillä Fair Playn tai Kaikki Pelaa -järjestelmien puolesta. Ne saattavat hänen mielestään kuihduttaa lasten ja nuorten luonnollisen innostuksen lajiin.
– Intohimo jalkapalloon ei saa hiipua, jos aikoo päästä huipulle, PAVE Iisalmen junioreiden jalkapallokoulua viikonloppuna pitänyt Ismail lataa.
Omalla urallaan yli 200 SM-sarjaottelua pelannut Ismail sanoo, että seuranjoukkueen harjoituksissa lapsi tai nuori ei pääse pelaamaan niin paljon kuin pitäisi.
– Toistoja pitää olla paljon. Vanha totuus on, ettei kukaan pysty palloa kesyttämään, mutta peliväline pitää oppia tuntemaan. Se onnistuu vain toistojen avulla.
– Kun joukkueen harjoituksissa toistoja ei tule tarpeeksi, harjoittelua pitää lisätä omalla ajalla. Esimerkiksi pihapelejä pitäisi pelata paljon nykyistä enemmän, Ismail sanoo.
Kaikki pelaavat, se on Ismailin mukaan totta. Hän kuitenkin uskoo, että kaikki halukkaat pelaavat sellaisissakin seuroissa, joissa ei noudateta ehdottomia peluuttamisjärjestelmiä.
– Onhan se niin, että jos juniori haluaa pelata, hän myös pelaa. Näillä järjestelmillä pahimmillaan roikutetaan mukana sellaisia junnuja, jotka eivät ehkä edes halua pelata. Jos näin käy, he vievät peliaikaa kaikilta halukkailta, Ismail pyörittelee.
Jalkapalloilun ongelma ei ole Ismailin mukaan se, etteivät kaikki pääse pelaamaan. Suurempi ongelma on se, että liian moni lopettaa.
– Voiko tasapäistäminen syödä yksilön motivaatiota ja kuihduttaa intohimon ja halun kehittyä, hän kysyy.
Jalkapallo tai mikään mukaan perinteinen palloilulaji ei kuopiolaisvalmentajan mukaan ole missään helpossa tilanteessa.
Haaste on melkoinen, kun nykyajan nuorten ajankäytöstä kilpailee internet, kännykät ja mp-soittimet ja televisio. Perinteisille lajeille ei ole enää aikaa samalla tavalla kuin ennen. Mutta siltikin hän kannustaa treenaamaan ja treenaamaan.
Huutosakkeja ei saisi joidenkin oppien mukaan nykyään tehdä, mutta Ismail suosittelee sitäkin, varsinkin pihapeleihin.
– Jos jää tällä viikolla viimeiseksi, niin kai sitä haluaa harjoitella sen verran, ettei enää olisi joukon viimeinen.
Pihapelit ovat myös sosiaalisesti kasvattavia. Niissä ei ole peluuttajia eikä valmentajia, joiden osaamisen puute on myös jalkapalloseurojen ongelma.
Ismail on useaan otteeseen vaatinut valmentajien kasvatuksellisen osaamisen lisäämistä, mutta edelleenkin koulutuksissa keskitytään hänen mielestään liikaa jalkapallotaitoihin.
– Mitä järkeä on entisille pelimiehille opettaa sisäsyrjäsyötön tekniikkaa tai muita perusasioita, jotka he jo osaavat. Heille pitäisi opettaa kasvatustaitoa eikä jalkapallotaitoa. tällä kaudella Kingsin B-junioreita valmentava Ismail ihmettelee.