90-luvun nousut ja laskut

Vuoden 1991 laadittuun toimintasuunnitelmaan oli kirjattu edustusjoukkueelle 30-40 ottelua seuraavalle kaudelle. Edustaminen TUL:n Kainuun piirin otteluissa, SPL:n talvipiirisarjaa ja kauden 3-divarin ottelut kaupan päälle, joten vuosikymmen alkoi todella toiminnallisissa merkeissä. Edustusjoukkueelle oli asetettu tavoitteeksi kolmosen lohkon kärkipää tai jopa nousu kakkosdivariin.

Vuoden 1992 tavoite eli nousu kakkoseen ei vielä onnistunut, mutta jo kauden 1993 päätteeksi nousu oli todella lähellä. Valmentajana toimi tuolloin Veli Junnilainen. Loppusyksyllä tuli ilouutinen, että FC MyPa oli luopunut sarjasta ja paikan kakkoseen lunastaisi ilman karsintaa PaVe.

Mainittakoon myös, että samana vuonna KuPS nousi takaisin liigaan ja PK-37 putosi ykkösestä kakkoseen, PaVen paikallisvastustajaksi. PaVen reservijoukkue putosi viitoseen ja fuusioitiin Lapinlahden jalkapalloseuraan. Juniorijoukkueiden määrä oli noussut jo seitsemään ja mukana heitä oli lähes 150 poikaa.

Valmentajaksi valittiin 1994 Miikka Partti, mutta mies sai jo heti keväällä kenkää ja tilalle tuli tuttu ja turvallinen Kyösti Sallinen.

Edustusjoukkueen taival kakkosessa jäi kauden mittaiseksi, sillä kauden päätteeksi joukkue putosi tuttuun kolmoseen 9 pisteellä sarjassaan. Veikkaaja-cupissa PaVe ylsi neljännelle kierrokselle.

Seuraa johti pitkäaikainen urheilumies Kalervo Vainikainen. Samana vuonna kutsuttiin PaVen joukkue Venäjälle Kirizhiin, jossa PaVen vahvistettu joukkue pelasi 1-2 voiton ja 1-1 tasapelin.

Kauden 1995 valmentajana jatkoi Kyösti Sallinen. Pallisti-lehteä painatettiin 12 000 kappaletta. Seuran taloudessa tapahtui pientä notkahtamista kakkosessa käynnin seurauksena. Veikkaaja-cupissa PaVe ylsi nyt viidennelle kierrokselle.

Vuosi 1996 oli sitten Pallo-Veikkojen yksi historian menestyksekkäimpiä vuosia. PaVe nousi kakkoseen valmentaja Pertti Rothin luotsaamana, eikä kaudella –96 tullut yhtään tappiota. Pallo-Veikkoja luotsasi puheenjohtajana tällöin Vainikaisen jälkeen Asko Kelavuori.

Maalisaldo oli kauden –96 päätteeksi 110 tehtyä maalia 26 ottelusta ja yhteensä 74 pistettä, mikä on ennätys koko Suomea ajatellen.

Pertti Roth valittiin vapaa-ajan lautakunnassa vuoden valmentajaksi 2000 markan stipendin saattelemana.

 


PaVen ennätyksiä tehtaillut joukkue vuodelta 1996.

 

Junioripuolella vanhemmat ikäluokat yhdistettiin reservijoukkue Lapinlahden Pallo-95:een ja seuran viisi muuta juniorijoukkuetta pelasi piirin sarjassa.

Vuonna 1997 edustusjoukkueen kausi kakkosessa oli katastrofaalinen miespulasta johtuen. Loukkaantumiset aiheuttivat sen, että PaVe putosi 3-divariin.

<- Tähän päättyy juhlavuodeksi 1998 laadittu historiikin osa. ->

Kaudelle 1998 PaVen joukkue uudistui lähes kokonaan, sillä vain kaksi pelaajaa jäi mukaan rinkiin edelliseltä vuodelta, jolloin PaVe vieraili 2-divarissa. Pelaajat koottiin alasarjoista ja harrastelijaporukoista, minkä vuoksi monet olivat valmiit pudottamaan seuran neloseen ennen kuin sarjakaan oli alkanut.

Valmentajana toiminut Kyösti Sallinen loi joukkueelle kuitenkin toimivan taktiikan ja tulosta syntyi. Joukkue sijoittui 3-divisioonassa lohkonsa kuudenneksi. Lohkon vaiheet olivat värikkäät, sillä poisjäännit ja luovutukset aiheuttivat harmaita hiuksia piirin toimitsijoille. Oman lisänsä lohkoon antoi Sortavalan joukkue, joka jätti saapumatta sarjapeliin. Suomen Cupissa PaVen tien päätti kolmannelle kierrokselle PK-37:n ykkösjoukkue.

Edustusjoukkueen huoltajana toimi ensimmäistä kauttaan Markku Röntynen, joka oli ottanut tehtävän vastaan yli 20 vuotta Pallo-Veikkojen huoltajana ahkeroineelta Seppo "Säpinä" Kärkkäiseltä.

Juniorijoukkueita PaVella oli kuusi, nuorimpina H-juniorit ja vanhimpina C-juniorit. Junioripelaajia oli yhteensä noin 70 poikaa ikäluokissa 1984–91. Joukkueet osallistuivat piirisarjoihin sekä lähialueiden ja paikallisiin turnauksiin. Kari Hiltunen toimi junioripäällikkönä.

Pallo-Veikkojen uutena puheenjohtajana aloitti Paavo Rötkin, joka jatkoi tehtävässä monivuotisen puheenjohtajan, Asko Kelavuoren jälkeen. Vuoteen lähdettiin runsaiden siirtovelkojen rasittamana, minkä johdosta menoja karsittiin rajusti. Tiukka taloudenpito tuottikin tulosta. Perinteinen Pallisti-lehti sai seuran 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi arvokkaamman ulkoasun. Juhlavuoden kunniaksi Lauri Nissinen kokosi Pallo-Veikkojen historiikin. Seuran 50-vuotisjuhlia vietettiin syyskuussa 1998 Iisalmen työväentalolla.

Kauteen 1999 valmistavan harjoittelun edustusjoukkue aloitti jo edellisen vuoden marraskuussa. Valmentajana jatkoi edelleen Kyösti Sallinen. Edustusjoukkue osallistui 3-divisioonaan, Suomen Cupiin sekä Itä-Suomen piirin talvipiirisarjaan. Piirisarjan sijoitus oli lohkon kolmas. Suomen Cupissa taival päättyi toiselle kierrokselle, kun JiiPee Joensuusta pudotti iisalmelaiset.

Joukkueen tavoitteena oli pelata tasapainoinen kausi ja sijoittua lohkon keskikastin yläpuolelle. Pelaajien harjoittelumotivaatiossa oli kuitenkin toivomisen varaa ja kausi alkoi huonosti. Erimielisyydet joukkueen sisällä johtivat lopulta siihen, että Sallinen siirtyi syrjään ja valmennusvastuun otti jälleen Pertti Roth. Sarjassa joukkue sijoittui lopulta yhdeksänneksi. Eniten maaleja Pa-Ven joukkueessa tekivät Janne Kiimalainen ja Juha Roth, kuusi maalia kumpainenkin.

Junioritoimintaa oli vuoden aikana viidessä ikäluokassa. Juniorilisenssin maksaneita oli kaikkiaan noin 90 poikaa. Seurassa oltiin toiveikkaita, että oman juniorivalmennuksen läpikäyneet pojat olisivat pian valmiita pelaamaan seuran edustusmiehistössä. Kauden aikana muutamalla omalla kasvatilla olikin mahdollisuus kokeilla 3-divisioonan tasoa edustusjoukkueessa.

Iisalmelaisten palloilijoiden ahkerasti käyttämä PK-halli sai viimein purkutuomion, kun sen rakenteista löytyi asbestia. Toimet uusien tilojen rakentamiseksi käynnistyivät välittömästi. Olisikohan jalkapalloilijoiden rukouksiin viimein vastattu?